Weissensee ja moraalirelativismi

Weissensee on saksalainen tv-sarja, jonka pääosassa on stasi-perhe Kupferit.

Falkin uskollisuus

Falk, joka sarjan aikana nousee isoksi kihoksi stasissa, on Weissenseen tyhmä-pahis. Toisaalta Schnyderia kuulusteltaessa Falk esitetään fiksuna ja pahana. Hän manipuloi älykkäästi tätä amerikkalaista, jonka epäillään yrittäneen salakuljettaa Julian länteen. Kun vanki lopen uupuneena ja stressaantuneena tuodaan Falkin kuulusteltavaksi, Falk on ystävällinen, on tuohtuvinaan kun kuulee valojärjestelmän ”hajoamisesta”, käyttää me-muotoa ”saamme tämän yhdessä selvitetyksi”, saa Robertin itkemään tarjoamalla kahvia ja syötävää. Julian työtoveria kiristäessään Falk vetoaa hänen lapsiinsa, kuvaa vakoilun auttamiseksi ja Julian pahaksi.

Hansin kaksinaismoralismi

Hans Kupfer, Falkin ja Martinin isä, joka sarjan aikana menettää arvoaan stasissa, on pintapuolisesti ”pahis, johon samaistutaan”: hän siis toimii työssään statuksensa mukaisesti, mutta alkaa vähitellen epäillä toimiensa oikeutusta ja muuttuu vähitellen lämpimämmäksi. Katsojan on tarkoitus tuntea myötätuntoa Hansia kohtaan nähdessään tämän pehmenemisen, kun taas Falk tuomitaan täysin. Syvemmältä tarkastellessa asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen.

Falk on yksinkertaisen paha, kun taas hänen isänsä on kaksinaismoralistisen paha. Hans Kupfer ei kiellä kiduttamasta Schnyderia siksi että se on eettisesti oikein, vaan koska amerikkalaisia ei saa suututtaa, hän ei vapaututa Juliaa koska se on oikein, vaan koska epäilee tämän olevan hänen tyttärensä, ei suojele Dunja Hausmannia koska kannattaisi sananvapautta vaan koska rakasti häntä. Falk taas ajattelee vangitsemisen olevan oikein: ei länteen saa noin vain karata. Länteen karkaaminen on rikos, ja rikollisia täytyy rangaista.

Ei ole aihetta olettaa, että Hans olisi moraalisesti parempi kuin Falk: Hans on valmis kapinoimaan järjestelmää vastaan kun siitä on hänelle itselle hyötyä. Hans Kupfer ei ole järjestelmälle uskollisen paha, tottelevaisen paha, vaan kaksinaismoralistisen paha. Kumpi siis on pahempi, ihminen joka tekee pahaa koska uskoo sen olevan oikein, vai ihminen joka jättää tekemättä pahaa silloin kun se on tarkoituksenmukaista?

 

Martinin passiivisuus

Martin taas ei varsinaisesti ole sankari joka pelastaa maailman, vaan tavallinen laiska pikkuvirkamies, joka haluaa lähinnä elää rauhassa porvari-idylliä. Jos hän ei törmäisi niin konkreettisesti Julian kautta siihen pahaan mitä tapahtuu, hän antaisi asioiden tapahtua puuttumatta niihin. Hän siis on passiivisen paha, antaa asioiden tapahtua kun ne eivät kosketa itseä. Vääryyksiä oikeasti kohdatessaan hän kuitenkin kieltäytyy tekemästä niitä itse, esimerkiksi häipyy kun Stasi hyökkää laittomaan konserttiin. Tavallaan tämä on ihan hyvä kontrasti Falkin toiminnalle, se osoittaa että valinnanmahdollisuus on olemassa.

 

Pahuuden relativistisuus

Monet ihmiset jotka tuomitsevat pahuuden relativistisuuden, olkiukkoilevat sitä vastaan esimerkiksi kysymällä, pitäisikö Saudi-Arabian homomurhat hyväksyä, koska eri kulttuuri ja arvomaailma jota pitää kunnioittaa. He eivät kuitenkaan ota huomioon, että ”kulttuuriero” on paljon laajempi ja monisyisempi käsite, se ei typisty valtionrajoihin tai samalla hetkellä olemassaoleviin uskontoihin.

Samalla hetkellä olemassaolevien arvomaailmojen väliset arvoerot ovat yleensä paljon hienovaraisempia asioita kuin arvo-objektivistien suosimat ronskihkot murha ja lapsenraiskaus. Falkin tapauksessa DDR:lle on uhka että ihmiset luovat hajanaisuutta: Falk sanoo taistelevansa ”rauhan, onnen ja oikeudenmukaisuuden puolesta”, elokuvan kommunistit näyttävät uskovan aidosti että muuri ja eristäminen lännestä on ainut keino estää kolmas maailmansota. Keinot kuitenkin ovat kyseenalaisia: Schnyderia kidutetaan, Dunjaa painostetaan itsemurhalla, Falkin vaimon oppilaalle ei anneta hyviä numeroita koska hänen vanhempansa ovat länsimielisiä, Julia vangitaan ja häntä kidutetaan pakoyrityksen jälkeen.

Toinen arvo-objektivistien suosima olkiukko on väittää, että arvorelativistien mukaan ei pitäisi rangaista toisen kulttuurin edustajia teoista, josta oman kulttuurin edustajaa rangaistaisiin, koska pitää kunnioittaa toisenlaista arvomaailmaa. En kuitenkaan usko, että kukaan ei-pipipäinen arvorelativisti kannattaisi tätä. Vaikka tällä toisen arvomaailman edustajalla ei olisi ollut vaihtoehtoa toimia toisella tavalla, en näe muuta tapaa ratkaista asiaa.

Tällaisessa tapauksessa rankaiseminen on epäreilua samalla tavalla kuin on epäreilua rankaista koulukiusattua joka monen vuoden hakkaamisen jälkeen repii sadistilta korvan. Tai kuten on epäreilua tuomita raiskattu joka tappaa raiskaajansa. Korvan repiminen voi olla ainoa tapa selvitä yhdessä maailmassa, mutta siitä rankaistaan toisen maailman säännöillä. Rankaiseminen on ainut oikea reagointitapa, mutta ei se silti reilua ole.

Suomalaisessa yhtenäiskulttuurissa elävän voi olla vaikea kuvitella mitä se käytännössä tarkoittaa, että on eri arvomaailmoja joiden hyvyyskäsitykset poikkeavat toisistaan, ja kuinka vaikeaa se on oppia pois jostain tietystä arvomaailmasta. Konkreettisimmin tällainen poisoppiminen näkyy esim. ahdasmielisistä uskonyhteisöistä, kuten lestadiolaisuudesta poislähteneillä. Jos olet lapsesta asti uskonut aidosti yhteisön ulkopuolisten ihmisten pahuuteen ja moraalittomuuteen, niin miten alat luottaa heihin? Jos olet käyttäytynyt lestadiolaista hyvyyskäsitystä rikkovaa ihmistä kohtaan tavalla joka on lestadiolaisuudessa normi ja velvoite, miten käsittelet jälkeenpäin syyllisyyden ja häpeän tunteesi? Miten käsittelet syyllisyydentunteen, kun lakkaat uskomasta ”ainoaan oikeaan moraaliin”, mitä tapahtuu minäkuvallesi kun huomaat muuttuvasi ”pahaksi”?

Jos pahuus typistetään yksiulotteiseksi objektiivisuudeksi, menetetään jotain olennaista pahuuden luonteesta. Ennen kaikkea menetetään mahdollisuus mennä väliin ja muuttaa asioiden suuntaa. Falkin tapauksessa pahuuden aiheuttaa tietty yhteiskunnan arvomaailma. Ihminen on useimmissa tapauksissa niin pieni, mitätön ja ajattelukyvytön olento että se tottelee sitä mikä on sille tuttua, ei se osaa keksiä millainen moraali seuraavassa maailmassa on. Monella ihmisellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin totella sitä moraalia mihin on kasvanut.

Arvomaailmojen vaihtuessa tuomitaan ne, jotka vanhassa maailmassa toimivat aktiivisesti paremman elämän puolesta, niitä ei jotka passiivisesti antavat asioiden tapahtua.

Arvomaailmojen vaihtuessa, teet mitä tahansa, häviät aina: joko häviät omassa maailmassasi tai voitat siellä ja häviät toisen maailman säännöillä.

Ainoa mitä voi tehdä on edesauttaa avoimuutta jotta eri arvomaailmoissa elävät tietäisivät vaihtoehtonsa.

Kaikki Joonakset ovat älykkäitä

Ihmisillä on joskus tapana samaistua johonkin ihmisryhmään, ja sitten väittää kyseistä ihmisryhmää ihmisyyden ideaaliksi. Täydelliseksi jossain rajatussa ominaisuudessa, eli nörtit ovat aina älykkäimpiä, kirjailijat ovat aina henkisesti kypsimpiä, Tavalliset Kiltit Miehet eli ne jotka eivät saa naisia ovat aina parhaimpia aviomiehiä. Muiden ihmisryhmien edustajille ei haluta antaa tätä ominaisuutta jonka ihmisryhmä on varannut itselleen: kukaan muu kuin nörtti ei voi olla älykäs, kukaan mies joka saa paljon naisia ei voi ikinä olla hyvä aviomies.

Mikäli tässä ihmisryhmässä ilmenee poikkeusyksilö, joka ei selvästikään toteuta määrittelijän ideaalia, hän ei ole ”oikea uskovainen”, ”oikea nörtti”, ”oikea humanisti”. Jos joku kirjailija sanoo jotain pöljää, hän on huono kirjailija, kaikki muut kirjailijat ovat silti henkisesti kypsimpiä kuin muut. Jos lestadiolainen höylää lasta, hän ei ollut aito uskovainen, mutta kaikkien muiden lestadiolaisten absoluuttinen hyvyys ei silti horju – ja vastaavasti muiden ihmisryhmien huonous kyseisessä ominaisuudessa ei parannu, vaikka todistettaisiin että lastenhöylääjien prosentti on ei-lestadiolaisissa pienempi. On helpompi kieltää yksittäisen ihmisen kuuluminen ryhmään kuin myöntää mahdollisuus, että yhteisön määritelmien sisälle livahti joku mätä hemmo. Mikään ei horjuta määrittelijän käsitystä ideaalisesti käyttäytyvästä ihmisryhmästä.

Tämä on vähän niin kuin rasismin vastakohta. On rasistista väittää että somalialaisilla on geneettinen taipumus raiskaukseen: vihattu ihmisryhmä identifioidaan yhden negatiivisen ominaisuuden kautta siinä missä oma ihmisryhmä identifioidaan yhden positiivisen ominaisuuden kautta.

1) nörttiys

Malliesimerkki on Ruukinmatruuna ja nörttiys. Nörtti on älykkäämpi kuin intellektuelli. Nörtti vihaa humanistisia tieteitä. Nörtti on aito tieteilijä. Nörtti on itsenäinen oman tiensä kulkija. Nörtti opiskelee sisällön, ei arvosanojen vuoksi. Nörtti ei koskaan tekisi sitä tai tätä. Nörtti hengittää ambrosian tuoksua ja pieree sateenkaaria. Nörtti on ruma, koska kauneus on pahasta: ”kuinka paljon helpompaa elämä olisikaan, jos olisi kaunis eikä älykäs. Nämä kaksi attribuuttia ovat pitkälti toisensa poissulkevia, aivan siitä syystä, että kaikkein älykkäimmät ihmiset ovat pääsääntöisesti nörttejä; ja panostavat enemmän substanssiin kuin muotoon. ”

2) kirjailijat

Toinen esimerkki on aikaisemman kirjoituksen aihe Herbert Casson, joka ihquttaa Itsenäisesti Ajattelevia Yksilöitä. Casson uskoo, että kirjailijat ovat absoluuttisesti henkisesti kypsin ihmisryhmä koko maailmassa. ”Vuosisatojen kuluessa ovat yhteiskunnan epäpätevät jäsenet häirinneet ja riistäneet ja säännöstelleet liike-elämää. Kirjailijat ja taiteilijat ovat pilkanneet sitä.” Myös monilla muilla kirjailijoilla ja sellaiseksi haluavilla on tapana ihannoida kollegoitaan yli kaiken. Ajattelin itsekin lapsena näin, kunnes noin 12-kesäisenä luin jonkun kirjailijaksi itseään tituleeraavan yleisönosastokirjoituksen, jossa hän syytti pedofiliasta naisia jotka eivät anna. Vastaava tapaus on kaikkien taiteilijoiden ihannointi luovimpina ja omaperäisimpinä yksilöinä.

3) laasaslaiset

Samoja piirteitä on myös laasaslaisissa. Jos mies ei saa naisia, hän on automaattisesti Tavallinen Kiltti Mies, joka jää aiheettomasti ilman koska naiset ovat pahoja ja ovat suunnitelleet salajuonen jolla parhaimmat ihmiset jätetään ilman ja näin taannutetaan maailma luolamiesten tasolle. Jos naiset olisivat sellaisia mikä on ihmisyyden oikea tavoite, niin he kaikki naisivat Tavallisia Kilttejä Miehiä. Kukaan, joka saa naisia helposti, ei voi olla kiltti eikä ylipäätään pariutumiskelpoinen, vaan pariutuu ainoastaan naisten tyhmyyden ja pahansuopuuden johdosta.

4) ateistit

Richard Dawkins, Jumalharhan kirjoittaja, toteaa: ”ateismi miltei aina viittaa terveeseen mielen riippumattomuuteen ja itse asiassa terveeseen mieleen.” En mene siihen halpaan, että väittäisin ateismin indoktrinoivan lapsia samalla tavoin kuin uskonnot, se tuntuisi jotenkin sotivan ateismin perusteesiä vastaan, mutta Dawkins silti jättää huomioimatta että ateismi voi olla yhtä päälleliimattu määre kuin mikä tahansa muukin, keskustalainen, talousliberaali, filosofi, marxilainen, mikä vain. Netin valintamyymälästä on hirveän helppo löytää erilaisia ideologioita, ja pähkähullujen ideologianmetsästäjien on yhtä helppo ottaa sieltä ateismi kuin vaikka zarahustralaisuuskin (tai vaikka molemmat), eikä yhtään mikään indikoi että joka ikinen itseään ateistiksi nimittävä olisi oikeasti pohtinut jumaluuden perusteita. Tämän lisäksi on myös ihmisiä, jotka perivät ateismin vanhemmiltaan asiaa sen kummemmin ajattelematta.

5) kristityt

Tähän liittyy DarkMatterin animaatio kristitystä vs. ateistista. Kristinuskossa on myös se hauska piirre, että tapahtuvia asioita voi selittää Jumalan intentioilla: jos kristitylle tapahtuu hyvää, se on Jumalan antama palkinto hänen hyvästä elämästään, jos kristitylle tapahtuu pahaa, Jumala koettelee häntä nähdäkseen hänen uskonsa vahvuuden. Jos ateistille tapahtuu hyvää, se johtuu hänen moraalittomuudestaan ja valmiudestaan hyväksikäyttää muita ja menestyä hinnalla millä hyvänsä, jos ateistille tapahtuu pahaa, se on Jumalan rangaistus.

Loppuviisasteluja

Useimmat siis sanovat, mikäli joku ryhmän edustaja osoittautuu epäkelvoksi, että hän ei olekaan aito nörtti. Että nörttiyden perusteet ovat kelpoisuudessa ja siksi jokainen joka osoittautuu epäkelvoksi ei ole aito nörtti, vaikka hän muuten täyttäisi kaikki nörttiyden ehdot. Mikäli taas joku epäkelvon ihmisryhmän edustaja näyttäisi täyttävän kelpoisuusehdon, hän ei silti ole nörtti koska ei täytä nörttiyden muita ehtoja, siis esimerkiksi pahallehaisevuutta, epäsosiaalisuutta ja WoWitusta. Olennaista on myös, että määrittelijäksi kelpaa ainoastaan ihmisryhmän edustaja: jos joku nainen on sitä mieltä että hänen miehensä on hyvä aviomies, viimeinen sana on silti Tavallisella Kiltillä Miehellä, ja mikäli nainen ei hyväksy TKM:n ilmituomaa totuutta, hän on paska. Myöskään mikään objektiivinen mittari ei kelpaa: shakinpeluu voi olla nörttimäistä, mutta shakin MM-voittaja ei silti ole nörtti mikäli hän osaa hymyillä tervehdittäessä.

Ideana siis näyttäisi olevan, että määritellään nörtti = täydellisen älykäs, kristitty = täydellisen hyvä, ja sitten tiputellaan nörteistä ja kristityistä ne pois jotka eivät täytä kyseistä ominaisuutta. Eksaktimpi määritelmä siten olisi täydellisen älykäs nörtti = täydellisen älykäs, täydellisen hyvä kristitty = täydellisen hyvä. Mutta koska tämä on kehäpäätelmä, muotoillaan se nätimmän näköiseksi: Nörtit ovat älykkäimpiä, paitsi silloin kun eivät ole, ja kukaan muu ei ole älykäs.

Vielä pitäisi kuitenkin kitkeä pois ihmisen rasistinen perusluonne, eli ennakkoluulo siitä että muilla ihmisryhmillä ei voi olla itselle varattua ominaisuutta. Ei siis määriteltäisi älykkyyttä johonkin ihmisryhmään kuulumisen perusteella, vaan jonkin muun perusteella. Minulla on hämärä käsitys siitä mikä tämä peruste voisi olla, mutta olen hieman ujo enkä uskalla kertoa sitä, koska pelkään olevani väärässä tai vaikuttavani tyhmältä. Mutta laitan tähän loppuun jännän monivalintatehtävän, josta saa yrittää arvata mikä on minun mielipiteeni.

Älykkäitä ovat ne,

a) joilla on punainen kaulapanta

b) jotka opiskelevat luonnontieteitä

c) joiden joku esi-isä oli nimeltään Joonas

d) jotka haisevat pahalle ja osaavat ohjelmoida

e) jotka ovat älykkäitä.

Schiller & Torvalds

Mitä yhteistä on Friedrich Schillerillä ja Linus Torvaldsilla?
”Ei mitään”, ärjähtävät kulttuuri-ihmiset, ”on pyhäinhäväistys mainita jumalallinen runoilija jonkin yhdentekevän nörtin keralla!”
”Ei mitään”, mörähtävät nörtit, ”meidän nerolla gurullamme ja jollakin klassismihaahuilijalla ei ole mitään tekemistä keskenään!”

Schiller sanoi runossaan:
”on oitis inhaa taikka arvokasta
ja pahaa taikka hyvää heistä kaikki”

Schiller puhui nuorista ihmisistä, mutta on helppo nähdä miten tämä pätee kaikkiin henkisesti kypsymättömiin. He rajoittuvat omiin ideologioihinsa ja uskomuksiinsa sokeasti, mustavalkoisesti, oman maailmankatsomuksen ideat ovat automaattisesti hyviä ja hyväksyttäviä, mutta eri tavalla ajattelevat ovat paarialuokkaa, heidän ideoissaan ei ole mitään hyvää.

Torvalds puolestaan kirjoitti jossain nettikeskustelussa:
Ideologia haisee. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos ihmiset uskoisivat vähemmän ideologiaa ja enemmän “teen tämän, koska se on hauskaa ja koska se voi hyödyttää muitakin, en koska se kuuluu uskontooni.”

Torvalds puhuu avoimen lähdekoodin leviämisestä. Hänen mielestään ei pitäisi tehdä avoimia ohjelmia siksi, että kannattaa yksisilmäisesti ja yksipuolisesti jotain ideologiaa (on oitis arvokasta), vaan siksi että se on hauskaa tai hyödyllistä.

Torvaldsin ja Schillerin ajatuksissa on siis paljonkin samaa. Molemmat puhuvat mustavalkoisesta maailmankuvasta.

Muutama aivopieru jollaisia mustavalkoinen maailmankuva tuottaa:
”Normaalijakauma on epäilemättä ihmiskunnan suurimpia keksintöjä”
”Kunnollinen kirjallisuudenopetus virittäisi nuoressa omaa ajattelua, empaattisuutta, kriittisyyttä, vastuuta ja yhteisöllisyyttä”
”Teknologian vaikutukset ovat pelkästään negatiivisia”
”Kollektivisti ei voi olla suvaitsevainen”
”tieteilijöille uudet keksinnöt ovat pyyteettömiä tavoitteita, insinööreille innovaatiot ovat henkilökohtaisen taloudellisen hyödyn lähteitä”

Ihmisillä on taipumus jämähtää yhteen ajattelutapaan. Se on luonnollista, mutta monissa tilanteissa ei kovin tarkoituksenmukaista. Joskus olisi paljon hyödyllisempää tehdä tavalla joka johtaa parhaimpaan lopputulokseen, ei tavalla josta pitää eniten.

Kysymys: kuinka moni ihminen on niin laaja-alainen, että olisi tullut tutustuneeksi sekä Torvaldsiin että Schilleriin?