Huomenna hän tulee, osa II

Edellinen teksti oli paskaa. Myös Huomenna hän tulee on paskaa. Ja kaikki tätä näytelmää analysoivat tekstit ovat paksuin ja haisevin ulostekerros mitä maailma ikinä on tuottanut. Tekstistä voidaan tulkita mitä tahansa jos se on niin symbolinen että siinä ei oikeastaan lue mitään.

HHT:stä esitettyjä tulkintoja ovat muun muassa seuraavat:

  • Freudilainen: päähenkilöt ovat id ja ego (Vladimir = Didi = id-id; Estragon = Gogo (e)go-(e)go).
  • Jungilainen: persoona, varjo ja animus-anima.
  • Dualistinen: Vladimir edustaa psyykettä ja Estragon ruumista.
  • Algerialainen: täyttymätön maareformi.
  • Puolalainen: Godot = kansallinen vapaus, joka ei koskaan saavu.
  • Marxilainen: kapitalismin kirous (surprise).
  • Eksistentialismi: Godot on Jumala, näytelmän ihmiset ovat eksyksissä Jumalan kuoleman jälkeen.
  • Kristinusko: näytelmä on paraabeli ihmisen pelastumisen tarpeesta (Godot = God) ja puu on ristin symboli (puulle nyt onkin tosi hirmu hankala keksiä merkityksiä, etenkin kun se on näyttämön ainoa pysyvä objekti).
  • Allegoria toisesta maailmansodasta, Vladimir on venäläinen ja Estragon juutalainen.
  • Allegoria kylmästä sodasta, jossa Pozzo ja Lucky kuvastavat Irlantia ja Britanniaa.
  • Hegeliläinen: toisen maailmansodan jälkeinen filosofiset opit päälaelleen kääntänyt aika.
  • Adornolainen: Lucky ja Pozzo kuvaavat ihmiskuntaa joka päätyy aina sortoon, alistetut alistuvat välttyäkseen mitätöinniltä.
  • Homoeroottinen: Vladimirin ja Estragonin suhde on homoseksuaalinen, koska Estragon imeskelee porkkanaa. 
(Lähteet:  Seppänen s.17-18, wikipediamustekala sekä Esslin: Draaman perusteet, s.129-130)

Samuel Beckett ei ikinä suostunut kertomaan, mitä hän näytelmällään haki. Tai oikeastaan hän kertoi monia versioita, mutta mikäli hän olisi pysynyt yhdessä versiossa, sillä ei olisi ollut juurikaan merkitystä, sillä kirjallisuusinstituutiossa on vahva konsensus siitä että kirjailijalla ei ole yksinoikeutta tekstiinsä, vaan kirja elää omaa elämäänsä. Oma villi arvaukseni on että näytelmä koostuu muista teksteistä satunnaisesti karsituista pätkistä, muiden näytelmien jumikohtien purkamisesta, tylsien hetkien kuluttamisesta yms., ja Beckett päätti ihan läpällä yrittää saada sillisalaatin julkaistua, eikä koskaan kehdannut tunnustaa asioiden oikeaa laitaa.

Kun mennään liian symboliselle tasolle, tulkinnat eivät enää ole tekstistä riippuvaisia. Tulkinnat eivät kerro tekstistä mitään, ne kertovat vain tulkitsijasta, hänen viiteryhmästäään ja yhteiskunnastaan. Tekstin arvo ei siis ole tekstissä itsessään, vaan tulkitsijoissa. Jos vedetään vähän mutkia suoriksi ja oletetaan, että mitä symbolisempi, sitä parempi, niin silloin paremmuus määrittyy lukijoiden mukaan, ei tekstin mukaan. Ei lueta tekstejä vaan luetaan omaa itseä.
Ei se, että väitän HHT:n kuvaavan taiteen kriisiä, kerro mitään itse tekstistä. Se ei myöskään mitenkään todista taiteen kriisin olemassaoloa. Jos taiteen kriisi olisi mediaseksikäs aihe, se nousisi yleiseksi tulkinnaksi HHT:stä, tai yleiseksi tulkinnaksi useista monitulkintaisista teksteistä ja muista taideteoksista. 
Kirjallisuusinstituutio ei ylipäätään käsittele tekstejä, vaan se on jotain yhteiskunnallis-filosofis-suurkysymyksellis-yleispätevää ylimalkaista huttua. En välttämättä sano, että tämä on huono asia. Yritän vain hahmottaa mistä kirjallisuusinstituutiossa on kyse. Sen ei voi väittää käsittelevän kirjoja, jos se ei kerran oikeasti käsittele niitä. Instituutio käsittelee instituutiokirjaa, Bayardin käsittein peitekirjaa, eli kirjan ympärille muodostuneita luutuneita käsityksiä, ja kirja itse on olemassa erillisenä objektina instituutiokirjasta.

HHT:n tapauksessa instituution tulkinnat on luotu käytännössä tyhjän päälle. Juuri siten miten itsekin äskeisessä tekstissäni tein: otin itselleni tutuimman asian ja sovitin sen näytelmän päälle. Kukaan ei voi väittää ettei tekstiä voisi tulkita noin tai millä tahansa muulla satunnaisella tavalla, sillä tekstit ovat kielikuvia, ja kielikuvat ovat kehikkoja joiden merkitys luodaan ihmisen omassa päässä. Kielikuvilla ei ole eksaktia merkitystä, joten kielikuvan esittäjä ei ole ikinä väärässä. Mitä sekavampi ja absurdimpi teksti on, sitä vähemmän on kiinnekohtia jotka tarvitsee huomioida, ja sitä enemmän tulkintoja tekstistä voidaan luoda.

Mainokset

12 thoughts on “Huomenna hän tulee, osa II

  1. ”Kirjallisuusinstituutio ei ylipäätään käsittele tekstejä, vaan se on jotain yhteiskunnallis-filosofis-suurkysymyksellis-yleispätevää ylimalkaista huttua. En välttämättä sano, että tämä on huono asia”

    Melko tosi huomio. Näin itse, tuollaisen filosofisen tulkinnan em. teoksesta tehneenä, näen että kaikki (runsasmääräiset) pyörittelyni kirjallisuudesta ja elokuvista ovat enemmän sitä että otetaan jokin filosofinen työkalu jota käytetään systeemiin. Usein nämä ovat ideologisia.

    Mutta usein valitsen vain jonkin työkalun. Ei sillä ole väliä onko tulkinta maailmankuvani mukainen, koska se on enemmän työkalunkäyttöharjoitus. Ihan sama onko lopputulos ideologinen vai ei. Se on seuraus jossa teksti kohtaa tämän filosofisen pyörittelymetodiikan.

    Toki joskus itse teos suorastaan huutaa tiettyjä selitysmalleja. Esimerkiksi jos elokuvan tekijä on tunnettu freudilainen, joka hakee sivistyneisyyttä freudilaisista esimerkkikirjoista kliseisellä tavalla, on selvää että se elokuva tätä kautta jotenkin käsittelee näitä hänen mielipiteitään. Ja tällöin tämä tulkinta on ehdottomasti jotenkin parempi kuin jokin melko mielenkiinnoton. Ei siinä silloinkaan ihan tyylipuhtaasti käsitellä elokuvaa tai kirjaa, vaan sitä kirjoittajaa.

    Tulkinnassa detaljien määrä ja se miten hyvin kokonaisuus sovittuu johonkin viitekehykseen vaikuttavat siihen että jotkin tulkinnat ovat hyviä. Ne ovat kenties ideologisia ja kertovat tulkitsijastaan. Mutta toiset tulkitsijat ovat parempia (joko fiksumpia, valinneet osuvamman filosofisen tulkintamekanistiikan tai ahkerampia) kuin toiset eivät.

  2. Tulkinnan kannalta eletään eksistentialistisessa ehdottomuudessa joka on kuitenkin pohjimmiltaan absurdi. Tätä voinee demonstroida Beatlesin avulla.

    Reportteri kysyi ”Time Magazine recently wrote an article putting down pop music. They described ”Day Tripper” as being about prostitute and ”Norwegian Wood” as being about lesbian. What was you thinking behind wroting these songs.”
    Paul vastasi ”We were just trying to write songs about prostitutes and lesbians, that's all.”

    Mutta toisaalta Beatles haki mediahuomiota aika erikoisesti. Kun Ringolta kysyttiin ”do you have any political affiliations” tämä vastasi ”No, I don't even smoke”. Ja veti lauseen perään henkoset sätkästä!

  3. Eräänä keväänä

    1. Luku

    SÅ! Nej-nej, emh, mite sä puhu nämä rumat? Det ä' int' snäll. Aina ku voi olla kiltti pittä olla mut ei tarvi kertto se, ser du?
    Khm. Tämä ei ole naisten arbete, flickan Maja ja minä temme tämän.
    Nå ja!
    Jos sä mene tärvvama kuiva vene ni see vetä kaikki tjärä mitä meill' on.
    Nå, siks me ottas yks ämppär ja kastaa sen ensti ja sitt ku mä olen ssanu sikarin palamaan ni me alottaa se homma. Puf.. Puff…
    Jaha! Sä toit jo? Just på det sätt.
    Hör du, mm.. Nyt me ottas semmone mejsel ja tämä rive tule näihhi rakoihi, sä voit panna se ku sull o nii hyvä se tämppo, ja mä teen tämä stuvning ngrr.
    Sablar, vilken gammalslags pärekorg ä' hon.. fyi. Puff…
    Jaahaa…
    Mutt kuule nyt se tjääran också, et ei men sisäll ku mamsellkapen brukar tycka illan om klänningen doftar liksom en sån sillitynnyr som ha' varit absolutfullsatt med awful whisky pthyi! Puf. vi ska göra så här att puf… Jos sä laittaa pitkin ympärs ni pikkusuti o hyvä ja min ä' det häär stoora pensel ohho vilken penselmakare har varit det här för Fan… phhhtss nå ja int ä' det så nogonog med dom där desimaler oojja! Och hoppsassaa what shall we do wih the Drunken Sailor mm hmm do dum daa daa…

    Oolraitt!

    Hör du Flikan Maja!
    Du, emh, käy sä kysymys et onkse kaffiaikka?

    Ainahan voi itsekin kirjoittaa!
    Henkilöt:
    Edward-settä. Merimies, puutarhan yksinvaltias ja herrasmies säärystimet myös kesäisin ja pukeutuu päivällispöytää ennen parhaaseen päivällispukkunsa, sablar vilken simpsett och salvett nngrr ja on sekä leski x 3-8 että aikamoinen hurjimus,yhä.
    Maija 10 vuotta. Letit ja isoveljen vanhat farkut, opiskelee vintillä Sans Egal
    – huulipunan käyttöä mutta ei oikeastaan välittäisi vaikka joku opettaisikin, kunhan ei suuhun tuppaa, jukra.

    Kesähuvila. Hengittävä kuin pitsinen nenäliina, siis pitsihuvila nikkarityyliä vuosisadan 1900 alkupuolelta. Ainkin kunnosta päätellen, 50-luvulla päätettiin päruskorjata ja Eevari-setä onkin tehnyt koko päätöksen ja muuta ei olekaan tarvinnut tehdä.

    Olkaa niin hyviä ja saako olla: yhteisyrityksen voimavaroin lisännette kuinka ja miten mutta Elinalla on päätäntävalta kuinka tämä on, tämä ”sablars kommuun, ngrr, puff…” oltava.

    Sopisko tämmöstä tehdä, niinniin, taide ei kysele, taiteilija saattaa kysellä mutta enpäs kysykään!

    Hopi loppuun, homma työn alle, no… 🙂

  4. Uijui! Tärkeä meinasi unohtua. Talo on feminiini ja puhuu! Kaunis kontra-altto nutta jääkylmä järki. Tietää hyvin, hyvin paljon ja on asujaintensa rakas Talo.
    Milloin minkäkin niminen mutta rannikolla ja upea puutarha, mm… Ah! Asukkailla o taipumus unohtaa kysyä tai puhutella ja se on hiukan hyvä sillä Talo on aika etevä ja Hyvä Talo, paitsi kun tuulee Kaa Kos Ta jolloin talvisin tulee aina lunta.
    Mutta sen tietää vain Talo sillä Talon luona on aina lapsuuden kesä.
    Nii on!

    Kas nyt on hyvä. Jatkoksia ja muita oksankohtia,
    olkaa niin hyvät ja ryhtykäämme kollaboraation toimeen.

    Tietenkin tämä voidaan tehdä missä hyvänsä tai useassa paikassa, sille voisi prustaa oman blogin tai sivut mutta Elina nyt vaan on niin hemmetin hyvä ja päättää kuinka se käy tai jos saa toivoa niin ei pahasti.

  5. Käypä hiljalleen, hmph.

    Paatko Elina oman puumerrrkkis, mitä sitä miettimään, pöh, pidetään lystiä, tonttujoukko kokoon.
    Hilpeet kjulkuset vaan kilajamaan.
    Saatasko jo tämän vuoden puolella valmiiksi, kokeillaan!

  6. Nimimerkki Yksityisajattelija lienee tämänkin kommentin takana. Valitettavasti en ihan saa ajatuksestasi kiinni, oletettavasti minun pitäisi vetää samaa kamaa kuin sinäkin tajutakseni ajatusvirtasi.

  7. Hahah, joo.

    No koita vaan.

    Luomua on, ja ehtaa.

    -hikeä
    -endorfiinejä
    -merituulta 20 m/s klo 8.40
    -kaivovettä
    -ja pirusti koivun sahajauhoa
    -nettiin liimautunu kuin konsanaa kunnon päiv.. No pannaan vaikka radioamatööri niin ei kukaan voi ottaa, hehheh, nokkiinsa.

    No?

    Nojoo, joo ei. Lekurit on siihen et saa laput ja tabut ja antibiootit jos tarvis on.
    Apteekissa on parhaat kamat.

    Mut älä vedä hei, mullaki tekee vähän väsyn.

    Mennään siihen asiaan. Mitä pidät sellaisesta ajatuksesta että olisi sellainen talkooporukka jossa on huvikseen ja asianharrastuksesta kirjallista yhteisyrityshenkeä?
    Suomihan on pöytälaatikkokirjailjoiden ihmemaa.
    Kun olisi katsos idea kirjaksi.
    Muitakin on kuin tuo tuossa törröttelevä perkaamaton kampela (hieta- ettet saa ideoita) vaikka voisihan tuon skenenkin.. Nonni! Ymmärrätkös, luo ja luo vaikka kuinka mutta seuran kippee seurankippee!
    Kerro vaan ihan vapaasti, mä loukkaannun tuskin loppuviikkoa pidemmäksi aikaa jos sanot vaan et läheppä kuule kunti taitenes ja kirjoines niin saan opiskelurauhan ja tutkinnon koska ne on totta ja tärkeät eikä taide oo. Mm?
    Mä oon sekä kiltti että kohtelias ja voin vaikka esitellä itseni jos on tarpeen, mut nyt ei jaksas sitä.

    Joo ja tää, taiteilijalta toiselle -tasolla olis hyvä olla kaiken muutenkin ja jättää turhat miettimiset että kuka on Suurin tai Paras, kuhan ny on ees se mikä on, rehellisesti. Niiku vaikka minä, temperamenttinen työhullu ja yksisuuntaisesta mielialahäiriöstäkin on haittaa, tuosta elämästä vai mikä se on?

    Reipas sä oot ollu joka kerran ku oon sun osunu jossain blogissa näkemään, tjaa kuon toi kuvakin tosta blogiikilpailusta tossa niin sekin on ehkä kyllä…
    Ja taas veny. Nyt poikki.

    Mitäs pidät? Jätetää paskat hankeen ja lähetään mettään ku entinen hirvi
    – moraalilla. Tai millä vaan mut porukalla.

    ?

  8. No olisihan siinä yhteistyöllisessä kirjoittamisessa ideaa. Kirjoittaminen on melkein pakotettu yksinäiseksi puurtamiseksi, kuulemani mukaan kustannusalojen taloudellisen ahdingon vuoksi kunnollista toimittamista ei enää edes harjoiteta, vaan kirjailijan on hallittava kaikki työn vaiheet, eikä puolivalmiin timantin hiomiseen ole kustantamoilla aikaa. Mutta en itse toimi kustannusalalla niin en osaa sen enempää sanoa.

    Jonkinlaisia yhteistyöprojekteja kirjoittamisesta olen nähnyt, mutta en mitään tasokasta, ne tuppaavat olemaan sellaisia naistenlehtien jatkokertomustyyppistä liibalaabaa. Parhaiten ovat toimineet ne harvat kahden kirjailijan projektit, esim. Straub ja King sekä lastenkirjallisuuden puolelta Havukainen ja Toivonen, Nopola ja Nopola, Jacobsson ja Olsson. Ns. ”vakavasti otettavassa” kirjallisuudessa ei taida paljon olla edes tällaisia kaksikkoja. Pitäisi luoda jokin konsepti jolla kirjailijat saataisiin innostumaan.

  9. Pannaan ne kadehtimaan pelkkiä diletantteja.
    Joo ei se ehkä oo paras mut onpa siinä ensimmäinen mitä poksahti.

    Pitikö meidän tutustua? Iikka Hallantie, terve Elina!
    Käsipäivää kun nähdään, joutaahan sen myöhemminkin.
    On mulla Centrum-lippiskin.
    Luetko Kemppistä, Valto Ensiota, Tuomio-ojaa…
    Ei mitään yrjö/skeleksiä? Ei! Pöljiä pölliä, mä syön niitä, nam…
    Kas kun kovin on huonoa blogosfäärini tuntemus.
    49 olen enkä oo kun kirjoja ehtiny pari kuutioo vasta.
    Minä kun mitään marinoita jaksa katella. Jos ei oo tekoja että tässä on, Kinkku, Perunaa, Sipulia ja Kananmunia. Se on pyttipannua se, niin en kehtaa tarjoilla.

    Omalla tontilla on käyty katselemassa. Jos sais konenkin niin sitten.

    VIHTAHOUSUN VIILLEKKEITÄ

    tulee nimeksi.

    Kaikkea tomeraa. Mut järjestyksessä, hyvin rauhalisesti ja päättäväisesti mutta huumorilla on etusija, rumakin saa olla ja HUUtaa kunhan ei koko ajan.
    Pienet vittuliat poimin pannun päälle ja pikkusen purasen ensin että onkse ihmistä ollenkaan. Juu, oon suursyämäri, kato iso on vaan iso.

    Ja on vaikee olla vaatimaton kun on näinkin hyvä.
    Tätä mä oon pitäny mahtavana letkautuksena, aina. Ironia kohillaan.

    Tänään on sellainen lempi-ilma että tuulee lujaa ja aurinko paistaa taas pitkästä aikaa ja tekee niin perusteellisen hyvää!
    Ja mä kaksin peukuin E90 NOKIAlaisella, sisätiloissa. No, mitä väliä, liimalla kii.
    Jos on näitä kahden kauppoja jossain niin sci-fi on se. Vähemmistökö se on? Voi olla et ei, ne on aika kelmejä siellä kun rahaa tienaavat. Silläpä justiin meinasin sellaisen isoomman taikatiinun kokkoilla johon sopis itseään ylökohottamaan kaikki jotka kynnelle kykenee, kakki käy sano pikku-pekka. Vaan se, että ei mitata, omansa saa tuntea ja kysyttäisiin että: näinkö? Tai jos noin, niin minne? Tuo uusi on oman lukunsa väärti, jne, jne.
    Kuinka se olis muka luvista kiinni? Tai muiden hyväksynnnästä. Onhan ne pahvit jo mennytta aikaa ja saahan kyllä piikusella desktopkoneellakin parisataa oitis aikaan mutta lillukan varret sikseen.
    Mikä Muka Maksaa.

    ha, moton pukkas? Voipi olla.

    Toi on se mun vika mistä kaikki aina märisee et hallitte ittes äläkä kaikkia mut mä oon vaan niin Mä.

    No joo, sisso. Kukas sen tekee ny? Sä. Käy.
    Jotenka on mulla tähän ikään näitä oikein prro-kafruja. Esim. paras kaveri.
    Huippuhyvä haastattelija ja mies jolla on ehdoton oikeudenmukaisuuden taju, ei ole kovinkaan helppoa olla hän, joten sillä on kaveri jolle taas se juuri tasan on.
    Näitä tiedät, Majakka ja Perävaunu -tyyppisiä kaveriratkaisuja olen pilvin pimein kunhan hoksaa mikä se idis on. Ei tää jeppe oo mikään kyläluuta mutta kerran pahus sillä vähän ns. lipes ja kun se taas on bipolarkarhu niin se sitä litiumia. Jota ei ollut, jostain syystä. Ja hommasi sitten kun maailman paras oli, päässään, itselleen duunia että sopisko haastatella Putinia. Härr Statsprsidents Kanslia, näi näky tekstarissa, sno selvällä saksalla että juu, kyllä se vaan passaa ja olisko parin viikon päästä ti klo 10 tai jtn hyvä? Saapa olla hyvä ja sopia.
    Ja sen piti se sitten perua kun se ei keksiny mitään hyviä kysymyksiä eikä pöjlä tätä tillitalikko mulle ajoissa kertonu, vai miten se nyt olikaan… No, se oli silloin ekalla kaudella V.P. joten eipä kumma ku en saa päähäni.
    Pointti on tämä, mä tunnen aikaast tomeria setiä ja tätiä ja sitähän tässä kovasti soluttautua koitetaan kun ne alkaa muuten mulle vinoilla. Että tee ny, sankari. en minä ole mikään sankari! Mitään en viitti lupailla muuta kun sen yläkerrän äijän pelon olevan musta lähtemätön.
    Mut ei nää ikänsä kynähommissa illeet tyämiehen oikeaa minää kykene hahmolleen saamaan päässään, pitää pikkusen olla arpia kans.
    Se on vaan niin.

    Että jotain meillä on ja muilla ei. Iso raha jota ei kukaan oo löytäny niin ei se meiltä huku mut kenen, jaettu kauneus, kuka sen keksi?

    Hoksaat että oon virikiä ku on niin nättiä mutta kylläpä se muutenkin on mulla puhevaje, ei sen puoleen. Tauon paikka. Mahtaako sopia blogin ovista, kokeillaan.

  10. noi.
    Ja ettei jäis epäselvää niin en oo nero. Käsityö on käsityö, khm. Paa siihen outo mies hommiin niin kuinkas siinä käy.
    Olisko tämä mecanojen syy, hah! Hiekkapaprulla viiimeistelyä?
    Eipä oo. Tää nyvvaan on näin. Nyt.

    Selvä. Lyhytsanisuuden välttämiseksi tahdo tehdä tiettäväksi että olen julmuri ja luvat on kunnossa. Saa ottaa tosissaan. Mutta ei halua. Eipä se huumori oo mikään loppumatonkaan mutta ei helmiä sioille kaulanauhoittain syötetä.

    Olin jo vähällä tulla unikkaaksi vaan nyt pitää viimeistellä tähän konseptiaalisesti:

    – hlöknta 2 ja enempi tars; (ok Y/N) ?
    – toimipaikkaa ei o.
    – mainoksia ei tu.
    – kavereille ei o mitään kerrottu.
    – rahalla ei ole Merkitystä. sitä mennee niin pikusen pikkusen.
    – kirjallinen taikinansiemen, leivän juuri on elämä, ihminen, rakkaus, perhe, aivan kaikki kunhan ei ole Maailman Suuri Idea ja sen selittäminen.
    Mielelläni näkisin että oltaisiin uskomattomman ennakkoluulottomia ja noloja kun pääsi aivopieru kuin se käänteinen toteutuksen puolella.

    SENSUURI on ehdoton. Jos joku yrittää niin joko a) mä SYÄN sen tai P) syö sen.
    Arvakkaas kuka. pyhä Pietari, joo, Perkele, joo, Pysäköintivirhemaksujen tarkastajat, joo Pikkulapset nauraa, nyt on jo kuulkaa aika olla tosiaan hyvin sanat hyviihyvin vapaat, Pyssyt paukkuu ja neutroonit soi, fifteen tausand dollars ja Ronald ja Nansy, mää tuun hakeen tukan talteen ilman käsiä, joo. Puliukot esittää: Spurgurna förevisar: kattokaa kuin tälle käkkijälle kävi, eugen perkele minkä teit, joo.
    Hei! Kaikin keinoin. Koska Suomi on Suomi-neito!
    Ja me olemme hänen helmoissaan, eikä oo kovin silkkinen meiän mamman parempi pihahame.
    Joo, okei tosson meiän safkat.
    – kaikkeen rakentavaan on hyvä olla ammattitaitoista väkeä.
    – kunhan osaa suomea niin, ydinasia oltava selvä, siispä emme sievistele vaan maistelemme kaikkea, ei vähä roska mitään ole mutta muurahaisia on yhtä suuri määrä maapalloamme asuttamassa kuin on ihmisiä, painoyksikkoinä, siis.
    Aika monta pesää ja tehty kuinka, no ei ainakaan nappuloita painelemalla.
    YyKoon ihmisoikeudet on kohtuullisen rajoittavat että raamit olis sitä luokkaa et kirjailijan se on nykyään ku sen eka nettiin kirjottama kirjain oli sinne jakojäännös ja tasarahaan vai mikä tää ny on, käviskö *?
    ja nythän sekin hötäkkä sai se nobelinkin taas. Huh, hiki.
    – kunhan ei olla Hengenhädässä. Meillon. Ihmeellinen.

    Teesit on tuuppa Mara mikä sunnnimi o, napitetaan nää mamman kirkkohameen plakkarinapit kiinni. 1-0. Nin on.

    Ja oisko se hyvä alku, mitä vihtoria, on se. Toimitus B. Helevä, peräpohjolan pohjoisen resrervin kalustohuolto-osaston pöytälaatikoston kitinänpoistovoiteen salaisuuden vahti, v.t. päivystäjä nukkuu ulkona yöt talvisin eikä passaa olla sille kenkku, sillä on leegio kavereita. Aina joku kumminkin kitisee tai narisee.

    Soo. Saa siitä jotain, yhtään en osaa vielä tässä vaiheessa sanoa mitä.
    Aatteen paloa on. Mielikuvitus, meinaa o! Resurssit mm.. aikaa myöden.
    Periaatteet on kuin sanomalehdellä paitsi paksummat. Ei politisoida koska se on sotkua sotkun päällä tässä. Ei olla kuin hipit hunningolla, lapsetkin osaa sitä, se on kivaa! mut toimitustyö krsii /kle. Joo, saa tuoda näytille jo on Kotitekoisuuden määritlmän täyttävää, se on, ei saa tuoda duunipaikan tai muun yrityksen rosvopaistia meillä ehkä vois olla karanteeni, esim 72 h sillä se hoitus.
    Se on siinä.
    Nyt mä juon vettä ja sitten mä meen nukkumaan.
    Jos tohon ette nyt hetkeen koskis kun se tuore, itekkään en oo ihan varma mitä siinä tarkaan ottaen on sideaineena et se voi olla vaikka Sisua.
    Eiköhän sen voi sitten myös purkaa ja koota joten lisä osia on rajaton määrä, täten ollen. Jellona se on! HUI.

    Tää kyl menis nyt uimaan. Et vaikka huomenna, mut kaikki muu käy ja onhan tota jo tossa yhelle päivälle. Viikon tekstit! Hhh! Oon mä hullu. Niin se pitää olla kun hyvä on.

  11. Juu-u. Kyllä sellainen, vapaa areena on meille kirjoittajille lähes pakko perustaa.
    Henkilökunta ei saa olla pikkuisia piilosilla. Reippaat on oltava otteet jos rohkaisua kaipaavia yritetään autella saamaan hengentuotteitaan julki.
    Sanoit että varsin tarkasti et ei siitä muuta kuin se konsepti puutu!
    Se kehitetään.

    Iikka

    P.S. Suurkiitos!

    Sama

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s