Ideaalimääritelmä ja käytännön määritelmä

Tapani Kilpeläinen käsittelee itsemurhan määritelmää teoksessa Itsemurhan filosofia On luonnollisesti hankalaa vetää rajaa siihen, milloin ihminen on tarkoituksellisesti tappanut itsensä ja milloin kyseessä on vahinko, itsetuhoisuus tai onnettomuus, kun kuolleen intentioita ei voi tietää. Siksi Kilpeläinen käyttää kahta määritelmää: ideaalimääritelmää kuvaamaan itsemurhaa yleisesti olettaen että intentio-ongelmaa ei ole, sekä käytännön määritelmiä erikseen eri tilanteisiin.

Samaa kaksoismäärittelyä voisi käyttää monessa muussakin aiheessa. Esimerkiksi khimārin, hijabin ja niqabin käytössä. Ihmiset, jotka haluavat kieltää musliminaisten huivit koska se ”ei kuulu länsimaiseen kulttuuriperintöön”, ajattelevat usein, että naiset pakotetaan pitämään huivia. Että vaikka he sanoisivat itse haluavansa pitää huivia, heidät on silti pakotettu ja he eivät tunnista omia oikeuksiaan. Länsimaisen ihmisen mielipide on tärkeämpi ja oikeampi kuin muslimin. Musliminaisilta otetaan oma päätösvalta pois. Mutta se, että jotkut naiset haluavat pitää huivia, ei poista sitä että jotkut eivät halua. Joillekin huivi on aito pakko, jonka pitämättä jättäminen voi ihan realistisesti johtaa vaikka pahoinpitelyyn. Sama lestadiolaisnaisten kohdalla: ehkäisykielto nähdään ihmisoikeusrikkomuksena niissäkin tapauksissa, kun nainen itse sanoo haluavansa paljon lapsia – hänethän on aivopesty.
Se, että joitakin pakotetaan, ei ole syy kieltää kyseinen asia kaikilta. Se rikkoisi yksilönvapautta, rikkojana valtakulttuuri. Eikä se, että se tapahtuu joillakin omasta tahdosta, ole syy ohittaa ihmisoikeusrikkomukset. Sekin rikkoisi yksilönvapautta, rikkojana islam/lestadiolaisuus. Asian käsittelyssä auttaa kaksoismäärittely. Ideaalimääritelmä on se, että musliminainen voi pitää huntua ja lestadiolainen voi olla ehkäisemättä jos itse haluaa. Käytännössä täytyy pitää huolta, että muslimit tiedostavat huivin islamsidonnaisuuden ja että huivittomuuden mahdollisia haitallisia seurauksia ehkäistään, ja sama tiedostaminen ja yksittäistapausten seuraaminen lestadiolaisilla.
Tilanteessa, jossa koko ikänsä muslimikulttuurissa elänyt haluaa pitää huivia, voi tietenkin epäillä, onko halu aito vai jonkinlaisesta tottumuksesta johtuvaa. Mutta tämä tarkoittaa käytännössä, että on määriteltävä millainen on paras kulttuuri jonka mukaan kaikkien pitää toimia ja ellei halua noudattaa näitä arvoja, on aivopesty. Vai pitäisikö olla niin, että jokainen joka aikuisena kääntyy johonkin uskoon, aatteeseen tai ideologiaan, on tehnyt valintansa itse, ja jokainen joka on lapsuudesta asti ollut tietyssä ideologiassa, on aivopesty ja hänen on pakko valita jokin toinen ideologia jotta voisi tulla määritellyksi itsenäiseksi? Ihmisellä täytyy olla vapaus noudattaa haluamaansa ideologiaa, vaikka kuinka toisista vaikuttaisi aivopestyltä.
Varmasti on niitäkin, jotka sanovat yhtä mutta ajattelevat toista. Heitä auttaa parhaiten se että pidetään esillä muitakin tapauksia joissa tiettyyn ideologiaan kasvanut on voinut valita toisin. Siksi on tärkeää, että mediassa on maallistuneita musliminaisia ja lestadiolaisia. He voivat olla rohkaisuna ja esimerkkinä muille jotka eivät oikein tiedä mitä haluavat.

Mainokset

One thought on “Ideaalimääritelmä ja käytännön määritelmä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s