Doña Quijote, osa V: Suosio

Osa 1

Doña Quijote oli jo väsynyt stressaavasta matkastaan. Hän päätti levätä ja rentoutua kirjallisuuden parissa. Doña meni kirjastoon ja lainasi fantasiaa ja scifiä: Orwellia, Huxleya, Kingiä. Pian hän huomasi, että King oli taitava. Ei puhettakaan mistään yksiulotteisesta maailmankuvasta tai mustavalkoisesta hyvä – paha -asettelusta, vaan pahuus kehittyi vähitellen olosuhteiden muotoutuessa, ja pahiksissakin oli inhimillisyyttä jäljellä. Doña ihastui. Hän pyysi Sanchoakin lukemaan. Sancho näytti kauhistuneelta – huh, yäk, hyi, pahaa kauheaa kamalaa viihdekirjallisuutta. Sancho näytti nyrpeää naamaa, ja aloitti kirjan toistellen itselleen, ettei vain vahingossakaan pitäisi kirjasta. Se oli turha toive, Sancho tempautui kirjan mukaan jo toisella sivulla.

Yhtäkkiä Sancho hätkähti. Huh, hän oli jo puolivälissä kirjaa. Sepäs oli melkoinen… melkoisen surkea kokemus. Yy, fantasiaa. Tuollaista viihdettä, ehkä sitä huvikseen lukee mutta ei siinä ainuttakaan syvällistä ajatusta ole. Hän viskasi kirjan nopeasti luotaan, kuin se voisi mönkiä hänen aivoihinsa ja tehdä hänestä kritiikittömän roskan ihailijan.

Doña Quijote huomasi Sanchon lopettaneen, ja alkoi kysellä häneltä.
   – Kuka sen määrittelee, mikä on hyvää kirjallisuutta? Jokin tietty taho, vai onko suosio hyvä mittari?
   – Suosio on huono mittari, koska suurin osa ihmisistä on tyhmiä ja pitää roskakirjallisuudesta, vastasi Sancho.
   – Eli esimerkiksi King on nyt roskakirjailija.
   – Niin.
   – Onko Shakespeare suuri kirjailija? Tai Dickens? Tai de Cervantes?
   – Tietysti ovat.
   – Miten heihin suhtauduttiin heidän omana aikanaan, miten virallinen kulttuuri suhtautui heihin?
   – He olivat vastakulttuuria, he olivat suosittuja kansan keskuudessa. Viralliset instituutiot eivät pitäneet heitä oikeana taiteena.
   – Mikseivät?
   – Koska instituutiot eivät ymmärtäneet heitä. Heidän ajatuksensa ja tyylinsä olivat liian uusia, eivätkä instituutiot osanneet sopeutua niihin.
   – Siis: vaikka he olivat suosittuja, heistä tuli myöhemmin korkeakirjallisuutta.
   – Niin.
   – Voiko King kuulua joskus korkeakirjallisuuteen?
   – Ei. Suosio ei ole laadun mittari. Toivon että kirjallisuusinstituutio ei koskaan taannu niin alas että King määritettäisiin korkeakirjallisuudeksi.
   – Siis: hän on suosittu nyt, mutta hänestä ei voi tulla korkeakirjallisuutta. Tällä hetkellä voimassa oleva virallinen instituutio näkee absoluuttisen totuuden.
   – Niin.

Sancho oli huolissaan Doñasta. Puhua nyt tuollaisia suorastaan järjenvastaisia käsityksiä! Sancho päätti viedä Doñan kotiinsa lepäämään. Sancho soitti Dulcinea Jyväskyläläiselle, joka saapui oitis parin valkotakkisen kanssa. He sitoivat hänet ja lähtivät kuljettamaan kohti pehmustettua huonetta.

Kun Doña Quijote näki Dulcinean, hän oli ihastuksissaan. Dulcinea oli aloitteleva kirjailija, joka oli kirjoittanut sekä fantasiaa että tavallista proosaa.

   – Loistavaa, että joku uskaltaa rikkoa genrerajoja. Ehkä tällaista tulisi enemmän, jos kirjailijat tietoisesti uskaltaisivat tehdä fantasiaa välittämättä ennalta asetetuista huonouden leimoista.
   – Ei, viihde on tarkoitettu vain viihdyttämään. Ei siitä ole korkeakirjallisuuteen, vastasi Dulcinea.
   – Mutta eihän ole pakko kirjoittaa huonosti, vaikka käyttääkin fantasiaa välineenään!
   – Fantasia ei ole väline, se on sisältö. Fantasia on pelkkää viihdettä, siis huonoa.
   – Onko Karamazovin veljekset mielestäsi korkeakirjallisuutta?
   – Tietysti on. Mitä se tähän kuuluu?
   – No jos lisättäisiin siihen jotain yliluonnollista. Vaikkapa korvattaisiin kaikki koirat lohikäärmeillä.
   – Lohikäärmeitä ei ole olemassa. Mutta ehkä lohikäärmeet voisivat symboloida jotain henkilöiden alitajuisen vihan purkautumispyrkimystä, joten sallisin sen kyllä.
   – Entä jos lisättäisiin enemmän, ja vielä lisää, ja vielä hieman? Koko maailma voisi olla sijoitettu vaikka Tolkienin Keskimaahan.
   – Niin mutta eihän sellaista ole tapahtunut. Koska fantasiakirjallisuus on aina ollut huonoa, niin koskaan ei voi kirjoittaa hyvää fantasiakirjallisuutta.
   – Entä jos koettaisit? Ottaisit jonkin tavallisen novellin ja muuttaisit sen maailman fantasiatyyppiseksi, mutta säilyttäisit kaiken toiminnan ja henkilöiden ominaisuudet.
   – Niin mutta sitten se luokiteltaisiin viihteeksi.
   – Olisiko se sitten hyvää kirjallisuutta?
   – Ei, se olisi huonoa. Viihde on huonoa kirjallisuutta.
   – Mutta äskenhän se oli vielä tavallinen novelli?!

Dulcinea, Sancho ja valkotakkiset pudistelivat surullisena päätään. Järjettömiä kysymyksiä. Niin se vain hyvä taideopiskelija meni ihan hukkaan.

Osa 6

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s