Mikä systomykoosi?

– Mikä ”uusi” juttu lyö seuraavaksi läpi taiteessa? – Systomykoosi!  Tätä sanaa ei kukaan ymmärrä, se kun on sana uudessa kielessä jonka juuri keksin.

Mitä on taide? ja sen jatko-osa ovat ruotsalaisen taiteilijan Ernst Billgrenin teoksia. Billgren unohtaa esoteerisen taiteen salaopin ja puhuu ilman kielellistä kermavaahtoa kielikuvin ja muiden alojen käsittein. Billgrenin mukaan taiteen käsite on kuollut 70-luvulla, koska mikä tahansa voi nykyään olla taidetta.


Nykytaiteella ei ole oikeutta olla saman yläkäsitteen alla kuin teokset, jotka ovat vaatineet aikaa, vaivaa, taitoa ja tietoa. Miksi pitäisi hyväksyä taiteeksi jokin heppoinen kyseenalaistus, kun samaan aikaan etukäteen määritelty huonouden kategoria on populaaria. Taiteen tutkimuksen eräs peruspilari on, että teoksia tutkitaan niiden lähtökohdista käsin (ei biografisesti), mutta taidetta itseään ei määritellä sen itsensä perusteella, vaan

a) tekijän aseman perusteella (jos tekijä on saanut paikan jossain taideinstituutiossa, mikä tahansa hänen teoksensa on taidetta, ja tämän aseman saavuttaakseen täytyy markkinoida itseään kohtalaisen paljon)
b) teoksen kategorian perusteella (performanssit ovat ikäänkuin itsestään selvästi taidetta, vaikka niillä olisi ensisijaisesti poliittinen tai muu valistuksellinen tarkoitus, kun taas joku rupu Hannu Väisäsen teokset ovat ”kirjallisuutta” Kingin ”populaariteosten” rinnalla)
c) jonkin instituution antaman arvostuksen perusteella (palkinnot, apurahat)
Eräs Billgrenin tärkeimmistä teeseistä on se, että tapojen omaksumisen välttäminen on tapojen omaksumista, että kokeilevuus itsetarkoituksena ei hyvä, että omaperäisyys on taidemaailman tiukin, jämähtänein, joustamattomin ja ahtain konventio.
Millä tahansa muulla alalla minulla on oikeus odottaa laatua. Jos jotkin muut alat omaksuisivat taidemaailman käytännöt, kävisi näin:
  • vaatteista ratkeaisi saumat
  • psykiatri ajaisi potilaansa itsemurhaan (haha, olipa ovelaa)
  • talossani ei olisi ikkunoita, olisi puutakka muttei savupiippua (ooh miten omaperäistä ja kekseliästä)
  • ravintolassa tarjottaisiin homeisia omppuja
  • EKP ajaisi euron valtavaan inflaatioon tahallaan
  • ohjelmistotuottaja keksaisi jättää tietoturvallisuuden huomiotta
Kuulen jo, kuinka joku rääkyy TAITEELLE EI SAA ASETTAA RAJOJA JA SÄÄNTÖJÄ!!!!!11
Sääntöjen asettamatta jättäminen ei sitten ole sääntö?
En kiellä tekemästä performansseja enkä käsitetaidetta, enkä naivistisia maalauksia enkä nonsenseä. Vaadin, että teoksia arvioidaan niiden itsensä perusteella, eikä nosteta jalustalle pelkästään sen vuoksi että ne ovat uudenlaisia tai että ne sattuvat olemaan jonkun tunnetun tekemiä. Samoin kuin dekkarit eivät ole huonoja siksi, että ne osuvat huonouden kategoriaan. Ja kuten naistaiteissa: käsityöt voivat olla taidetta, jos niitä ei ole tehty kaavojen mukaan tai ensisijaisesti johonkin käyttötarkoitukseen.
Eli:
  1. arvostelu teoksen itsensä perusteella
  2. ei kaavamaisuutta
  3. ei ensisijaisesti käyttötarkoitusta
  4. laatu ja tietotaito kokeilevuuden ja taiteilijan aseman edelle.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s